Tänään oli tosi kiva päivä! :D Ensimmäisellä tunnilla oli biologiaa ja saatiin ne kokeet takaisin. Ysi puolen sain, wohoo! Mulla oli aika paljon onnea, kun kokeesta oli tarkistuksen aikana poistettu pari kohtaa (siis, että ei menny pisteitä pois, jos ei osannu) joissa piti piirtää kielen makunysty ja joku hajusolu. Ne oli osattu niin huonosti että ope armahti meitä. Korvan osien tunnistustehtävä ja mitä-hormonia-kukin-rauhanen-erittää-ja-miten-ne-vaikuttavat -tehtävä meni ihan perfecktisti ja silmän osien tunnistuksessa sekoitin vain sädelihaksen ja värikalvon keskenään silmän poikkileikkauksessa. Muuten siitäkin olisi tullut täydet pisteet.

Jesshh! :D

Meillä oli tänään jaksonvaihtopäivä ja meille tuli esiintymään kuoro suoraan IRLANNISTA! Voi, että se oli ihanaa. Ainoa asia, joka siellä häiritsi, oli nimeltä mainitsematon kasiluokkalainen pikkukovis, joka puhui ja tirskui koko-hemmetin-ajan!! Argh! Jos mä jotain vihaan, niin juuri tuollaisia mukakovia pikkukakaroita, jotka luulevat olevansa jotain. Olisin halunnut antaa turpasaunan sille tyypille. Onneksi se monen varoituksen jälkeen heitettiin ulos, mutta se silloinkin naureskeli ja virnisteli kavereilleen, niinkuin se olisi ollut joku ihailtava saavutus. Siitä seurasin sitten jälki-istunto kyseiselle tyypille ja kaikille sen vieressä istuneille kavereille, hahahahahahahaahahahaahah!

Mutta siis oikeasti... Koulun kuorossa jo kolmatta vuotta olleena tiedän, miten paljon työtä moniäänisen kuoroesityksen valmistus teettää. Ja näiden irlantilaisten esitys oli vieläkin monimutkaisempi kuin meillä on koskaan ollut. Voin vain kuvitella, miten pitkään ja hartaasti he ovat esitystään hioneet ja tulevat vielä vieraaseen maahan esiintymään, ja yksi siellä vain nauraa! Ei, minä en ymmärrä tuollaista käytöstä. Ja voi ei, mä oon menossa ensi kesänä isoseksi tuon ikäisiä paimentamaan. Anna mun kaikki kestää!

Enkuntunnilla katsoimme elokuvan Sumuisten vuorten gorillat (Gorillas in the mist), joka on tositapahtumiin perustuva tarina Dian Fosseystä ja hänen suojelutyöstään uhanalaisten vuorigorillojen hyväksi. Se oli ihan huippu, suosittelen lämpimästi! :D Täytyy myöntää, olin kyllä ihan tippa linssissä parissa kohdassa. ;( Se sai oikeasti ajattelemaan, minut ainakin! Ajatella, miten joku voi jättää taakseen kaiken sivistyksen ja muuttaa toiselle puolelle maailmaa, kauas Afrikan vuorille gorilloja tutkimaan ja laskemaan.Tuskin hän sentään esiintyi noitana pelotellakseen salamatsästäjiä, se taitaa olla filmintuottajien keksintöä. ;) Dian Fossey onnistui kuitenkin suojelutyöllään pelastamaan vuorigorillat sukupuutolta. Minusta se on upeaa! Onneksi nykyäänkin ihmiset jatkavat hänen työtään.