Joulu tuli ja meni. Sain paljon kivoja lahjoja ja jouluaatto ja -päivä menivät ilman sen suurempia - tai kirjoitettavia - juttuja. 

Mutta nyt on iskenyt masentunut olo.

Kukaan kaveri tai ystävä ei soita tai kysele kuulumisia, saatikka pyydä mihinkään. Tuntuu vaan niin typerältä sanoa, että omistan hyviä ystäviä, kun koulun ulkopuolella olen ilmaa. Unohdettu. Ei kukaan.

Valvon joka ilta epäinhimillisen myöhään, koska ei nukuta ja nukun aina puolipäivään asti, koska en halua herätä. Ulkona on nyt se kaikkein pimein ja masentavin aika. Täällä Oulussa ainakin on pari päivää ollut ihan jäätävän kylmää ja hyvin liukasta. Olen kuitenkin pakottanut itseni kahtena päivänä kaupunkiin vain siksi, että en muuttuisi ihan mökkihöperöksi ja alkaisi seinille puhua. Tänäänkin hengailin ihan huomaamattani kolme tuntia Anttilan levyosastolla ja kuolasin mitä mahtavimpia levyä, aah! <3 Ostin eilen Hanoi Rocksin Oriental Beat -levyn, jonka soitin jo samana iltana puhki. Maksoi 8 euroa.

Tuntuu, että musiikki on ainoa asia, mikä pitää minut edes jotenkin selväjärkisenä. Haaveilen omasta bassosta ja levysoittimesta, jolla voisi soittaa niitä vanhan kunnon ajan vinyylejä. Niissä on vaan sitä jotakin.

Enkä tiedä mitään terapeuttisempaa kuin istua bussissa ihan rauhassa ja kuunnella hyvää musiikkia.

        

Tähän väliin pari angstikuvaa. (c) minä, näpit irti.

 

On se varmaan pakko jossakin vaiheessa myöntää: olen koulukiusattu.

About vuosi sitten rakastuin korvia myöten hyvään kaveriini. Puoli vuotta kärvistelin asian kanssa kunnes lopulta keräsin rohkeuteni ja kerroin tykkääväni hänestä. No, tämä tyyppi jota luulin ystäväkseni, paljastui maailmanluokan kusipääksi ja ennen kuin tajusinkaan oli hän julistanut minut pahimmaksi vihollisekseen ja koko senaikainen kaveripiirini alkoi vihata minua. Tämä kyseinen henkilö muutti kuitenkin pian tämän jälkeen toiselle puolelle Suomea, mutta tämän k*sipääkaverit asuvat edelleen täällä, ovat samalla luokalla kanssani ja heittävät p*skaa niskaani minkä kännäämiseltään ehtivät. Oli varmaan tavallaan ihan hyvä, että otin hatkat siitä porukasta, sillä muuten olisin varmaan itsekin samanlainen.

Pari päivää sitten löysin Facebookista aivan ihastuttavan keskustelun. <3 Siellä tämä ex-kaverini, tämän bestis ja yksi tyyppi luokaltani levittelivät sellaista sontaa minusta että en itsekään usko. Siitä tämä down-fiilis sai varmaankin alkunsa, sillä siihen asti mielialani oli suht valoisa.

Ärsyttää vain, kun ei ole ketään kelle puhua.

Taidanpa mennä tästä vähitellen nukkumaan.

Taas sanottu on liikaa:
se kaikki paha, mikä kasvaa
sun mahanpohjassa
ja kai sydämessä sittenkin.

Oot niskan päällä melkein,
ja onnistujan elkein
varaat huoneen hotelliin
meet yöksi muka sinne niin.

Henkilökohtaisesti oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa
ja sinä, Henkilökohtaisesti
ainoa sanelija
pääroolissa niin monen muun elämän

Sä kavereita vaivaat,
kun tunnustaisit taivaat:
mitä tuli sanottua:
"sika! " ja
"mä inhoon sua"

Nyt sopisi jo soittaa;
riitely oli turhaa
Heti haluaisit taas
ne lapset ja sen puutarhan

Ja vielä hän
viimein kaikkeen ryytyy.
Joku muu erehtyy,
ja jossain ihastuu
Löydät uuden uhrin, ruususuu
tämä toistuu uudelleen

Pmmp - Henkilökohtaisesti