Pääsin vasta nyt kunnolla kirjoittamaan. Olin viikonloppuna mummolassa, mutta siitä kerron myöhemmin, kun on aikaa. Oon ihan just menossa nukkumaan, nääs. Mutta tänään on ollut kiva päivä. Sain matikankokeesta kasin, mikä on mulle ihan hyvä tulos. Mutta hihat meinasi palaa ruokajonossa, kun pari tyyppiä takana valitteli siellä, ''huonoja'' numeroitaan. Nämä ''huonot'' tai ''keskinkertaiset'' numerot oli siinä 9+:an paikkeilla ja nämä vailittivat, kun eivät kymppiä saaneet!! Teki mieli kääntyä ja karjua niille, että on vaan yksi &@!#¤% hailee onko se numero se 9 vai 9+, kun molemmat ovat kuitenkin erinomaisia numeroita! Siis oikeasti... Mun paras matikan koenumero on muistaakseni joku 9+ jostain prosenttilaskukokeesta kutosella ja geometriakokeesta seiskalla sain myös jonkun ysin. Jouduin tekemään töitä niska limassa noiden mumeroiden eteen ja olin aivan ikionnellinen niistä, eikä todellakaan tullut mieleenkään alkaa parkua lattialla kuin jokin lellitty lapsi, joka ei saa karkkia kaupassa, kun en saanut paperiin 10:ä. Mitä kiittämättömyyttä se olisi ollut! Olkaa onnellisia, jos teillä on hyvät matematiikkalahjat, älkääkä vaipuko epätoivoon, vaikka paperissa loistaisi 8 tai 9. Jos katsotaan Suomen tasoa näin yleisesti, niin 8 on aivan hyvä numero ja 9 on jo todella hyvä! 

Oho, tulipa avauduttua ihan kunnolla. :D

Takaisin tähän päivään. Löysin kauan kadoksissa olleen hupparini tänään. Meillä oli yhteiskuntaoppia, ja menimme lopputunnista lukiosiiven tietokoneluokkaan tekemään tehtäviä ja mietin, että ompa tutunnäköinen huppari tuossa penkillä. No, menin luokkaan ja päätin mennä katsomaan lähemmin vasta tunnin päätyttyä. Ja kun tunti loppui, ryntäsin sen penkin luo ja nostin rakkaan ruskean tummanruskearaitaisen hupparini käteeni. Teki mieli tanssia ilosta keskellä koulun käytävää! Olin jo lähes menettänyt toivoni ja luulin joutuneeni ikuisiksi ajoiksi eroon siitä ;__; Onneksi joku ihana ihminen oli nostanut hupparini näkyville. Jos sinä kyseinen henkilö luet tämän niin tule ilmiantamaan itsesi! Ruttaan sinut haleihin! <3 o3o Tuo huppari on muuten ostettu Tallinnasta joskus vuosia sitten, kun lähdin haahuilemaan Virukeskuksessa ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Sitten pyysin äidiltä vähän silloisia Viron kruunuja joilla ostin sen. Sillä on paljon tunnearvoa!

Liikunnassa oli suunnistusta, jota varten pyöräilimme vesitornille (kaikki oululaiset ainakin tietää missä se on). Oli ihan kiva ilma; vähän viileää, mutta auringossa oli lämmin. Mulla tuppaa vaan kädet palelemaan melko herkästi, ja sain kaverin lapaset lainaan. :-) Oli kivaa suunnistaa pitkästä aikaa, vaikka olin vähän hukassa vieraassa paikassa (me yleensä suunnistetaan koulun ympäristössä). No, kaikki oli siellä melko rennolla fiiliksellä, eikä haitannut vaikka me ei löydettykään kaikkia rasteja. Tärkeintä on, että yritimme! u_u

Menen nyt nukkumaan, koska väsyttää. Huomenna ois sitten ohjelmassa englannin koe...

Good night, Seattle. We love you!